OHJAUS JA KÄSIKIRJOITUS:
VIENO JÄRVENTAUSTA | LAURI JULKUNEN | IDA VESTERINEN
58min | DCP | 5.1
kieli: suomi
subtitles in english
Tyhjiä, itseleikeltyjä osoitelappuja liukuu kuvaan. Rikkinäiset aurinkolasit, pieniä muistivihkoja, talkookuvakirja – vähitellen paljastuvat tavarat ja roskat piirtävät kuvaa omistajastaan, 1940-luvun koululaisesta. Mitä esineet voivat kertoa menneestä ja mitkä ovat tuon tiedon rajat?
Koululaukku löytyi erään mökin vajasta. Sen äärellä elokuvantekijä ja kaksi historiantutkijaa jäljittävät esineisiin heijastuvia merkityksiä, lapsuuden historiaa ja omien tulkintojensa harha-askelia tragedian jalanjäljissä. Koululaukun sisältö kertoo myös ympäröivästä yhteiskunnasta. Sota ja kansalaiskasvatus näkyvät yllättävillä tavoilla lapsen esineissä ja kouluaineissa.
Elokuva on hahmotelma uudenlaisesta, taidetta ja tutkimusta yhdistävästä muodosta, jossa katse tarkentuu materiaalisen kulttuurin historiaan, käsitykseemme historiasta ja siihen, miten käytämme mennyttä.
Blank, cut-out address forms slide into the frame. A broken pair of sunglasses, small notebooks, a volunteer work journal – a mix of personal effects and junk is revealed piece by piece, sketching out their owner, a child from the 1940s. What can objects tell us about the past and what are the limits of that knowledge?
The school bag was found in a shed. A filmmaker and two historians search for the meanings reflected in the paraphernalia, attempting to trace a history of childhood while recognizing their own misinterpretations of a tragedy. The contents of the school bag also shed light on the society of its time. The Second World War and civic education are present in surprising ways in the child’s belongings and school essays.
The film is an outline of a new form merging art and scholarship, focusing on the history of material culture, our notion of history and on the ways we use the past.
Tyhjiä, itseleikeltyjä osoitelappuja liukuu kuvaan. Rikkinäiset aurinkolasit, pieniä muistivihkoja, talkookuvakirja – vähitellen paljastuvat tavarat ja roskat piirtävät kuvaa omistajastaan, 1940-luvun koululaisesta. Mitä esineet voivat kertoa menneestä ja mitkä ovat tuon tiedon rajat?
Koululaukku löytyi erään mökin vajasta. Sen äärellä elokuvantekijä ja kaksi historiantutkijaa jäljittävät esineisiin heijastuvia merkityksiä, lapsuuden historiaa ja omien tulkintojensa harha-askelia tragedian jalanjäljissä. Koululaukun sisältö kertoo myös ympäröivästä yhteiskunnasta. Sota ja kansalaiskasvatus näkyvät yllättävillä tavoilla lapsen esineissä ja kouluaineissa.
Elokuva on hahmotelma uudenlaisesta, taidetta ja tutkimusta yhdistävästä muodosta, jossa katse tarkentuu materiaalisen kulttuurin historiaan, käsitykseemme historiasta ja siihen, miten käytämme mennyttä.